Miten teen Utuliinin teokset?

Uskoisin että monikaan ei päältä päin arvaisi miten Utuliinin tunnusomaiset teokset tehdään. Päätinpä siis hieman avata sitä täällä blogin puolella. Vaikka prosessi on hyvin monivaiheinen ja aikaa vievä, niin tunnen sen niin vahvasti omakseni etten haluaisi sitä muuhun vaihtaa.

Kaikki alkoi viime syksynä kun törmäsin Instagramissa alkoholimusteilla tehtyihin maalauksiin. En ollut ikinä nähnyt sen kaltaista pintaa ja olin heti lumoontunut musteiden värien voimakkuudesta sekä viivojen ja sävyliukujen herkkyydestä. Näin alkoholimustemaalaukset maagisena yhdistelmänä voimaa ja hentoutta.

Luonteelleni uskollisena innostuin välittömästi ja ryhdyin lukemaan tekniikasta lisää. Tilasin musteita ja ostin aivan vääränlaisia papereita. Useammin kuin kerran. Kokemuksista viisastuneena etsin lisää tietoa ja selvisi että vaikka monet paperimerkit mainostavat tuotteensa soveltuvan alkoholimusteille, näin ei silti ole.

Toki musteita voi paperille levittää, mutta tuskin kukaan haluaa ensimmäisen kosketuspinnan jämähtävän läntiksi paperille?

Idean synty

Uusilla ihanilla papereilla ja musteillakin (niihin tulee nopeasti taidetarvikeaddiktio; ”eikö toi väri olisi vielä ihana” ja ”pakko saada toikin!”) varustettuna pääsin vihdoin syventymään tekniikan saloihin. Kun otin töistäni kuvia, huomasin että siellä täällä oli aivan upeita kohta, mutta niiden välissä ei mitään niinkään erikoista. Huomasin ottavani kuvia vain näistä kivoista kohdista ja silloin välähti.

Sain idean käyttää mustemaalauksia pintoina, joista digitoimisen jälkeen leikkaisin paloja ja muodostaisin täysin uusia kuvia. Musteita on nimittäin vaikea kontrolloida ja esittävien töiden teko hankalaa. Tuntui että ratkaisin tällä ideallani sekä tämän musteiden hallintaongelman sekä sen että saisin nyt käyttää vain niitä hienoimpia kohtia. Minulle kollaasimainen työskentelytapa on aina tuntunut omalta ja nyt sovellan sitä uudenlaisella, digitaalisella tavalla.

Ensimmäinen vaihe: maalaus

Aivan ensimmäiseksi siis maalaan musteilla kauniita pintoja. Aloitin tekemällä ihan sekalaisesti mitä vain teki mieli. Mutta ensimmäisten teosten valmistuessa koneella huomasin minkälaisia kohtia haen kuvista vaistonvaraisesti ja pyrin uusissa maalauksissa luomaan enemmän tälläisiä pintoja.

Jos tiedän tarkalleen mitä aihetta teen seuraavaksi, niin pyrin jo maalausvaiheessa miettimään miten saan parhaita mahdollisia kohtia tehtyä kyseiselle kuvalle. Kun esimerkiksi tiedän kukan terälehtien olevan pieniä ja haluavani tuoda muotoa esiin, pyrin tekemään mustemaalakseen paljon pieniä kaaria.

On myös tärkeää tehdä nopeita vaalean ja tumman vaihteluita, jotta kuvaan saa varjoista tunnelmaa. Kirjoitan maalausprosessista ja alkoholimusteista myöhemmin lisää.

Seuraavaksi siirrytään digitaaliseen maailmaan

Kun minulla on hyvä määrä maalauksia, siirryn työhuoneeseeni skannaamaan niitä. Skannaan kuvat hyvin isolla resoluutiolla, jotta saan kaikki herkulliset yksityiskohdat käyttööni hyvän kokoisena. Skannaamisessa menee tämän takia melko runsaasti aikaa, ja yleensä teen jotain muuta enemmän tai vähemmän hyödyllistä siinä samalla.

Kuvan piirtäminen

Useimmat kuvat piirrän digitaalisesti valokuvan pohjalta. Osan teen omien käsin piirrettyjen kuvieni pohjalta. Kun kuva on valmis ja kaikki osat piirretty, valitsen siihen käytettävät mustetiedostot.

Alla näet kehitykseni myös kuvien piirtämisessä. Peura on ensimmäinen teokseni tällä tyylillä ja se on piirretty huonosti, tarkoitan siis tekniseltä kannalta. Tuollaisesta piirroksesta ei ole minulle mitään hyötyä kun alan leikkaamaan paloja irti musteista. Jouduin piirtämään leikattujen palojen ääriviivat uudestaan, kun taas lupiinissa joka ikinen pala on oma tasonsa.

Kasausvaihe on kuin palapeli

Maalaamisen jälkeen kivoin vaihe on viimeinen osa kuvan valmistumisessa. Kun värimaailmaan sopivat mustetiedostot on valittu, lähden kasaamaan kuvaa. Tässäkin olen jo oppinut tosi paljon järkevöittämään prosessia.

Aluksi rakensin kuvaa ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä, enkä järjestänyt tasoja mitenkään. Nykyään osaan jo tehdä yhden alueen kerrallaan (esimerkiksi yhden kukan) alimpana olevasta tasosta päällimäiseen. Ensin siis varjokohdat ja sitten vaaleammat.

Alla näet lemmikit vielä järjestelemättöminä, siis ihan täysin sekaisin.

Kun kaikki eri kohdat on rakennettu musteista, hion vielä sommitelmaa ja kokeilen erilaisia taustavärejä. Tässäkin saa aikaa kulumaan vaikka kuinka! Vaihtoehtoja on loputtomasti… Taustan väri myös vaikuttaa paljon yleistunnelmaan.

Esimerkiksi Oravan ajatushetken piti ensin olla raikkaalla turkoosilla taustalla, mutta sitten sain viestin missä pidettiin tummempaa violettia parempana ratkaisuna ja päädyin vaihtamaan värin. Olin siis pohtinut asiaa Instastooreissa ja näyttänyt kuvia eri vaihtoehdoista kun en osannut päättää. Tunnelma vaihtui heti rauhallisemmaksi ja olen tosi tyytyväinen lopulliseen väriin.

Mitä sitten kun teos on valmis?

Tässähän ei vielä ollut aivan kaikki. Jotta kortti tai juliste päätyy käyttöön, se pitää myös saada koneeltani eteenpäin. Opettelin siis myös painovalmiiden tiedostojen tekemisen Utuliinia varten.

Oikea väriprofiili, pdf-tiedosto leikkuuvaroilla ja -merkeillä. Jokainen kuva valmistetaan oikeilla asetuksilla painotaloa varten. Väriprofiili pitää kysyä painotalolta. Sitten vaan tiedostot menemään ja jännittämään tuleeko ne oikean näköisenä takaisin!

Näin Utuliinin teokset siis syntyvät. Mahtavaa jos jaksoit lukea tänne asti!

Aika pitkä prosessi, vai mitä? Haluaisitko kuulla jostain vaiheesta lisää? Ehkä nähdä kuvia tai videota? Avaan prosessia mielelläni tarkemminkin 🙂